Pelipaikka: Finlandia Penthouse

Joillekin tuttu lokaatio on toiminut näyttämönä monille pippaloille, ja larpissa se tarjoaa kulissit Stenbergin perheen edustusasuntona. Tiedäthän, sellaisena asuntona, jossa ei välttämättä asu kukaan, mutta joka on olemassa ihan vain koska on kätevää, että on tällainen edustusasunto.

Kuvassa kuva asunnon laajasta olohuoneesta ja ruokailutilasta.

Kuva: Aallonkoti

Asunto sijaitsee aivan Sanomatalon kupeessa kätevästi pienen matkan päässä ratikkapysäkeiltä. Tien varressa on muutama lyhytaikainen parkkipaikka.

Penthousessa on iso parveke näkymällä Finlandia-talolle, sauna kylpyhuoneineen ja edustusolohuone. Pienessä sivuhuoneessa on tilaa köyhälle keikkatyöntekijälle istahtaa hetkeksi, korkata energiajuoma ja kuunnella vaikka hetki Murharadiota.

Kuvassa asunnon terassi, pöytä ja näkymä Töölönlahdelle.

Kuva: Aallonkoti

Tilaisuuksien välissä ja aikana köyhät hahmot käyvät keikalla Penthousessa. On siivousta, tarjoilua. Voiko tarjoilun loput syödä vai pitääkö ne heittää pois niinkuin ohjeistus käskee? Voiko avatun skumppapullon ottaa mukaan?

Köyhien työnteko pelissä ei tule olemaan raatamista. Esimerkiksi siivoamiseen design-kaavamme on seuraava: lokaatiovastaavat siistivät tilan sellaiseen kuntoon, että yksin siivoava pelaaja saisi sen tiptop-kuntoon 30 minuutissa, 4 pelaajaa 10 minuutissa. Vaikka rikkaat hahmot sikailevatkin ja käyttäytyvät kuin joku siivoaisi heidän jäljiltään, ei ole tarkoitus, että pelaajat (tai lokaatiovastaavat) kuuravat tunteja paskandeeria kylppärin seinästä vaan, että illuusio työnteosta syntyy. Siitä peliohjetta ehkä rikkaiden pelaajillekin: ei paskandeeria oikeesti kylppärin seinään.

Kuvassa olohuonenurkkauksen televisio.

Kuva: Aallonkoti

Samassa rakennuksessa sijaitsee myös toinen pelipaikka, Finlandiapuiston kaksio. Tämä on rikkaan omistama asunto, joka toimii näyttämönä pelinjohdon suunnittelemille kohtauksille ja pelaajavetoisille kohtauksille.

Pistämme pian infoa siitä, miten voitte varata pelipaikkoja omiin kohtauksiinne ennen peliä ja sen aikana.

Penthouse ja kaksio ovat niin lähellä toisiaan, että lokaatioiden välille tehdään kohtausvetoista synergiaa sovittamalla toisiinsa linkittyneitä kohtauksia niihin.

Massi Hannula

Pelipaikka: Kleinbus

Kaupunkilarppi luo erilaisia haasteita larpin lokaatioille, kuin yhteen paikkaan keskittynyt larppi. Tuhannen viillon kuolemassa liikutaan Helsingissä Keskusta-Ullanlinna-Punavuori-Kajanokka -akselilla, eikä hahmoryhmiltä suljettuja lokaatioita oikeastaan ole. Voi olla, ettei joku hahmo käy jossain lokaatiossa, mutta haluamme pitää pelikortit avoinna siitä, millaisissa paikoissa kaikkialla alueella tapahtuu. Esittelen pelilokaatioita yksi kerrallaan, ja peliä varten saavat pelaajat kootun listauksen kaikista pelipaikoista.

Päätimme antaa yhden köyhän hahmoporukan omalla lokaatiolla lisäpotkua ympäriinsä liikkumiseen. Sillä mikä olisi kaupunkilarpissa venkeämpää kuin liikkuva pelipaikka? Koti siellä missä sinäkin!

View this post on Instagram

Weekend trips 😍

A post shared by @ westyfi on

Tämä porukka pääsee liikkumaan upealla modatulla Kleinbussilla Volkswagen westfalia vanagonilla, joka toimii 4 henkeä majoittavana asuntoautona. Pieni Kleinbus on mukava ajaa, helppo parkata Helsingissä ja olen varannut parkkirahaa porukalle, jotta sellaisen seikan ei tarvitse määrittää mihin Kleinbussin parkkeeraa. Kleinbussin voi myös jättää jonnekin, mikäli porukasta sen hylkääminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Lisää kuvia liikkuvasta pelilokaatiosta löytyy omistajansa Ömerin intagram-tileiltä:
https://www.instagram.com/westyfi/ ja https://www.instagram.com/omeragraph/

Kleinbussia varatessa huomasin myös, että Suomi on pieni maa, ja verkostoituminen hyödyttää myös larppituottajaa: Ömer sattui olemaan myös veljeni hääkuvaaja ja kälyni hyvä ystävä.

Massi Hannula

Kolme pelikokemusta

Mitä sinä, pelaaja, teet tässä larpissa?

Tuhannen viillon kuolema jakautuu kolmeen eri pelikokemukseen. Pelissä on noin 70 hahmoa ja jokaisella on mahdollisuus kulkea oma polkunsa larpin läpi, mutta yleisellä tasolla hahmot jakautuvat köyhiin, keskiluokkaisiin ja rikkaisiin. Jokaisella on oma paikkansa larpin maailmassa.

Rikkaiden hahmojen kohdalla pyrimme luomaan autenttisen kokemuksen siitä, millaista on elää varallisuuden kanssa. Tässä rajoitteenamme on toki pelin tuotantoarvot, mutta fokus ei olekaan blingissä ja kultahippuvodkassa vaan perintöongelmissa, sijoituksissa, taidehankinnoissa ja muissa vastaavissa kysymyksissä. Peli ei kuitenkaan ole dokumentaarinen simulaatio, vaan rikkaita voi larpata vähän satiirisemmallakin otteella. Lopussa rikas hahmo saattaa hyvinkin tulla tapetuksi.

Keskiluokkaisen hahmon pelaaminen on lähimpänä perinteistä suomalaista hahmovetoista tyyliä. Hahmo voi olla toimittaja, selviytymispaketteja rikkaille myyvän New Life yrityksen työntekijä tai rikkaan henkilökohtainen assistentti. Larpin kuluessa hänellä on muihin ryhmiin verrattuna eniten valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Keskiluokkainen hahmo on tavallinen ihminen, joka koettaa selviytyä vaikeassa ympäristössä erilaisten vaatimusten ristipaineessa.

Köyhä hahmo on työtön, remppamies, siivooja, yms. Köyhä hahmo aloittaa yhteiskunnalliseen asemaansa liittyvän vitutuksen vallassa, ja larpin kuluessa vitutus vain kasvaa. Hahmon radikalisoituminen voi edetä siihen pisteeseen että jonkun täytyy kuolla.

Haluamme vielä tarkentaa että kaikki kolme hahmotyyppiä ovat larpin designin kannalta tasa-arvoisia. Kaikille tehdään yhtä lailla siistejä kohtauksia, jänniä pelipaikkoja ja kaikkea muuta mitä larpilta voi odottaakkin. Vaikka pelissä saattaa olla ripaus työntekoa fiiliksen luomiseksi, tämä ei ole larppi, jossa siivoojan pelaaja joutuu tekemään tuntikausia oikeita töitä.

Larppiin ilmoittautumisen yhteydessä pelaaja ilmoittaa mitkä kolmesta vaihtoehdosta kiinnostavat eniten. Säädämme näiden tietojen perusteella myös sitä, kuinka paljon eri hahmotyyppejä on larpissa saatavilla. Pelaajat tekevät lopullisen valintansa kuitenkin itse luodessaan hahmoaan Larpweaver-työkalulla.

Tuhannen viillon kuolema on sikäli hiekkalaatikkomallinen larppi, että pelaajalla on paljon mahdollisuuksia oman pelikokemuksensa rakentamiseen. Pyrimme tarjoamaan mahdollisimman hyvät puitteet, joissa itseään pääsee toteuttamaan. Prosessi alkaa jo hahmonluonnista, sillä Larpweaver-työkalussa pelaaja rakentaa itse hahmonsa työkalun tarjoamista valmiista elementeistä.

Juhana Pettersson

Suomalainen kaupunkilarppi

Pelasin ensimmäiset kaupunkilarppini Helsingissä 90-luvun loppupuolella. Vampire: the Masquerade -roolipeliin perustuva larppikampanja Helsingin Kronikka jalkautui kaduille, ja sen myötä pääsin kokemaan kuinka tavallinen, arkinen kaupunki muuttuu jännittäväksi larppiympäristöksi.

Kaupunkilarppi tarkoittaa larppia jossa yksittäisen pelipaikan sijaan on lukuisia tapahtumapaikkoja ja pelaajat voivat pelata myös niiden välillä. Pelaaja voi jopa istua parin muun hahmon kanssa turisemassa baarissa, täysin in-game.

Tämän tyyppisellä larpilla on Suomessa erityisen hienot perinteet, ja olen päässyt Vampire-nuoruuden jälkeenkin osallistumaan hienoihin kaupunkipeleihin. Ne ovat puolestaan vaikuttaneet nyt tekeillä olevaan Tuhannen viillon kuolema -larppiimme. Yksi tällainen innoittaja on konna.info-larppikampanja jonka yhdessä pelissä olin mukana avustajana. Kampanja käytti hienosti hyväkseen niin kaupunkitilaa kuin muitakin tapahtumapaikkoja.

5944885220_19c8cb10dd_b

Vasemmalla minä kovistelemassa ihmisiä Valve-kaupunkilarppikampanjassa. Kuva: Tuomas Puikkonen

Tuhannen viillon kuolema on Helsingin keskustassa pelattava kaupunkilarppi. Pyrkimyksenämme on että tämä tekee peliin osallistumisesta helppoa samalla kun larppi kuitenkin tarjoaa kaikenlaista uutta ja hienoa osana pelikokemusta. Kuten monet kaupunkilarpit, myös Tuhannen viillon kuolema sijoittuu nykypäivään. Hahmot liikkuvat siinä samassa Helsingissä kuin pelaajatkin, ainoana erona fiktiivinen tarina jossa he ovat mukana. Koska larpin murhaajat ja murhattavat ovat tavallisia nykyihmisiä, pelin maailma voi olla hyvin lähellä todellisuutta. Sovelsimme samaa metodia Brysselissä pelatussa larpissa Parliament of Shadows, josta kirjoitin täällä.

Mikä kaupunkipelissä sitten on hauskaa? Tuotannollisesta näkökulmastahan kaupunkipeli on sikäli ihana, että julkinen tila on ilmaista. Mutta entä pelaajan kannalta? Omalla kohdallani yksi vastaus on että on hauskaa mennä paikkoihin joihin ei muuten pääsisi. Pyrkimyksemme onkin että Tuhannen viillon kuolema -larpin maantiede laajentaa pelaajan kokemusta siitä millainen kaupunki Helsinki eri taustoista oleville ihmisille voi olla.

Juhana Pettersson