Kolme eri maailmaa

WhatsApp Image 2018-06-14 at 09.30.17

Kuva: Jaakko Hannula

Suomalainen keskiluokka, rikkaat ja köyhät elävät maantieteellisesti eri maailmoissa, ainakin osittain. Tämä oli selkein Tuhannen viillon kuolema -romaania varten tekemäni taustatyön johtopäätös. Erityisesti rikkailla on oma, muulta Suomelta pitkälti näkymätön infrastruktuurinsa, jonka puitteissa he voivat elää näkymättömissä muulta yhteiskunnalta.

Lehtien lifestyle-jutuissa esiintyvät suomalaiset rikkaat ovat harvinaisia poikkeuksia. Suurin osa rikkaista ei halua puhua toimittajille, tai päästää valokuvaajia koteihinsa. Heidän maailmansa koostuu Töölössä, Westendissä, Ullanlinnassa tai Skattalla sijaitsevista asunnoista, sukukartanoista, kakkosasunnoista, tilavista ja hyvin varustelluista kesämökeistä ja satunnaisista kiinteistöistä, joita heille on karttunut liiketoimien kylkiäisinä.

Rikas suomalainen liikkuu omien ja tuttaviensa kiinteistöjen ja tilojen, yritysten, erikoisliikkeiden, kulttuuritarjonnan, taidegallerioiden, huutokauppojen ja pursiseurojen maailmassa. Alepan jonossa hän saattaa seistä siivoojan ja raksamiehen välissä, mutta pääasiassa hän on itsensä ja yhteiskuntaluokkansa omistamassa ympäristössä. Näin rikas suomalainen hallitsee fyysisiä olosuhteitaan.

Keskiluokan Suomi on se maailma, jota kuvataan mediassa ja se on isossa osassa kaikkea suomalaista kulttuuria ja viihdettä. Keskiluokkainen ympäristö edustaa Suomen normaalia, ainakin yhteiskunnan arvoituksia ja representaatioita tarkastellessa. Palvelut, asunnot, työpaikat, tiet, nähtävyydet ja kesämökit muodostavat keskiluokkaisen universumin, jossa kaikilla ajatellaan olevan suunnilleen yhtäläiset mahdollisuudet.

Olen itsekin keskiluokkainen, joten tämä on se tausta jota vasten tarkastelen muita suomalaisia yhteiskuntaluokkia. Vaikka keskiluokan fyysinen maantiede on niin kattavaa, että se tuntuu muodostavan koko Suomen, näkee sieltä välillä vilauksia muusta elämästä. Omassa tapauksessani isäni alkoholisoitui erittäin vakavasti 90-luvun laman kuluessa ja hänen elämäntilanteensa kautta näin lapsena paljon kouriintuntuvia esimerkkejä toisenlaisesta, paljon niukemmasta suomalaisesta elämästä.

Köyhän maantiede pitää sisällään eri kaupunginosat, eri baarit, eri työpaikat, kuin ne, joita keskiluokka käyttää. Raja ei kuitenkaan ole niin jyrkkä kuin keskiluokan ja rikkaiden välillä, vaan ainakin fyysisesti suomalainen köyhä ja keskiluokkainen liikkuvat paljon myös samoilla busseilla ja seisoskelevat samoilla juna-asemilla. Yksi selkeä rajapinta liittyy siihen, miten sama tila koetaan keskiluokkaisesta ja vähävaraisesta näkökulmasta. Museo tuntuu erilaiselta siivoojan ja intendentin perspektiivistä.

Työpaikat ja asunnot muodostavatkin oman pienituloisten ihmisten maailmansa, jota varakkaammat eivät arjessaan näe tai koe. Maantieteellisestä näkökulmasta ne voivat todellisuudessa edustaa yllättävänkin suurta osaa Suomesta.


Juhana Pettersson

Kolme pelikokemusta

Mitä sinä, pelaaja, teet tässä larpissa?

Tuhannen viillon kuolema jakautuu kolmeen eri pelikokemukseen. Pelissä on noin 70 hahmoa ja jokaisella on mahdollisuus kulkea oma polkunsa larpin läpi, mutta yleisellä tasolla hahmot jakautuvat köyhiin, keskiluokkaisiin ja rikkaisiin. Jokaisella on oma paikkansa larpin maailmassa.

Rikkaiden hahmojen kohdalla pyrimme luomaan autenttisen kokemuksen siitä, millaista on elää varallisuuden kanssa. Tässä rajoitteenamme on toki pelin tuotantoarvot, mutta fokus ei olekaan blingissä ja kultahippuvodkassa vaan perintöongelmissa, sijoituksissa, taidehankinnoissa ja muissa vastaavissa kysymyksissä. Peli ei kuitenkaan ole dokumentaarinen simulaatio, vaan rikkaita voi larpata vähän satiirisemmallakin otteella. Lopussa rikas hahmo saattaa hyvinkin tulla tapetuksi.

Keskiluokkaisen hahmon pelaaminen on lähimpänä perinteistä suomalaista hahmovetoista tyyliä. Hahmo voi olla toimittaja, selviytymispaketteja rikkaille myyvän New Life yrityksen työntekijä tai rikkaan henkilökohtainen assistentti. Larpin kuluessa hänellä on muihin ryhmiin verrattuna eniten valinnanvaraa ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Keskiluokkainen hahmo on tavallinen ihminen, joka koettaa selviytyä vaikeassa ympäristössä erilaisten vaatimusten ristipaineessa.

Köyhä hahmo on työtön, remppamies, siivooja, yms. Köyhä hahmo aloittaa yhteiskunnalliseen asemaansa liittyvän vitutuksen vallassa, ja larpin kuluessa vitutus vain kasvaa. Hahmon radikalisoituminen voi edetä siihen pisteeseen että jonkun täytyy kuolla.

Haluamme vielä tarkentaa että kaikki kolme hahmotyyppiä ovat larpin designin kannalta tasa-arvoisia. Kaikille tehdään yhtä lailla siistejä kohtauksia, jänniä pelipaikkoja ja kaikkea muuta mitä larpilta voi odottaakkin. Vaikka pelissä saattaa olla ripaus työntekoa fiiliksen luomiseksi, tämä ei ole larppi, jossa siivoojan pelaaja joutuu tekemään tuntikausia oikeita töitä.

Larppiin ilmoittautumisen yhteydessä pelaaja ilmoittaa mitkä kolmesta vaihtoehdosta kiinnostavat eniten. Säädämme näiden tietojen perusteella myös sitä, kuinka paljon eri hahmotyyppejä on larpissa saatavilla. Pelaajat tekevät lopullisen valintansa kuitenkin itse luodessaan hahmoaan Larpweaver-työkalulla.

Tuhannen viillon kuolema on sikäli hiekkalaatikkomallinen larppi, että pelaajalla on paljon mahdollisuuksia oman pelikokemuksensa rakentamiseen. Pyrimme tarjoamaan mahdollisimman hyvät puitteet, joissa itseään pääsee toteuttamaan. Prosessi alkaa jo hahmonluonnista, sillä Larpweaver-työkalussa pelaaja rakentaa itse hahmonsa työkalun tarjoamista valmiista elementeistä.

Juhana Pettersson